Työaika
Työajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka työntekijä käyttää työntekoon tai on velvollinen olemaan työpaikalla tai muuten työnantajan käytettävissä.
Työaikaa säätelee työaikalaki ja työehtosopimus. Työajasta ja sen määräytymisestä säädetään työaikalaissa. Myös työehtosopimuksissa saattaa olla työaikaa koskevia määräyksiä. Työehtosopimuksen määräykset ovat yleensä työntekijälle työaikalakia edullisempia.
Työaikalaki on yleislaki, jota yleensä sovelletaan lähes kaikkiin työ- ja virkasuhteisiin. Laissa on erikseen lueteltu ne poikkeustilanteet, jolloin työaikalakia ei sovelleta. Työaikalakia ei sovelleta yrityksen johdon tekemään työhön (esimerkiksi toimitusjohtaja). Lakia ei myöskään sovelleta työhön, jota tehdään olosuhteissa, joissa työnantajalla ei ole mahdollisuutta valvoa työajan järjestelyä. Soveltamisalapoikkeuksissa tulee aina toteutua työaika-autonomia. Työaika-autonimialla tarkoitetaan, että työntekijän työaikajärjestelyjä ei tosiasiassa valvota ja hän saa itse päättää työaikansa sijoittelusta. Kotona tehtävä tai muu etätyö on aiemmin tästä syystä saatettu rajata työaikalain ulkopuolelle. Tekniikka kuitenkin mahdollistaa nykyisin myös etätyöajan seuraamisen.
Työaikalain tarkoituksena on työntekijän suojelu. Se asettaa vähimmäisrajat lepoajoille ja teetettävälle ylityölle.
Työaikalain mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksissa on kuitenkin yleensä sovittu lyhyemmästä työajasta, useimmiten 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa.
Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää keskimääräisenä niin, että työaika tasoittuu 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana. Keskimääräisen työajan järjestelmässäkin vuorokautinen enimmäistyöaika on kuitenkin kahdeksan tuntia.
Työajasta voi sopia myös työsopimuksessa, ei kuitenkaan työaikalain pakottavien säännösten vastaisesti. Työajasta sovittaessa on huomioitava noudatettavan työehtosopimuksen määräykset.
Liukuvalla työajalla tarkoitetaan säännöllisen työajan järjestelyä, jossa työntekijä voi sovituissa rajoissa työtilanteensa ja yksilöllisten tarpeittensa perusteella itse päättää työaikansa: mihin aikaan hän saapuu tai lähtee töistä, toisin sanoen miten pitkän työpäivän hän kulloinkin tekee.
Työaikalain mukaan säännöllistä työaikaa voi lyhentää tai venyttää enintään neljä tuntia vuorokaudessa.
Joustotyöaikamallissa työntekijällä on mahdollisuus itse päättää työntuntiensa sijoittelusta työssä, joka on ajasta ja paikasta riippumatonta asiantuntija- ja tietotyötä.
Joustotyössä vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Työnantaja puolestaan määrittää tehtävät, tavoitteet sekä kokonaisaikataulun. Joustotyöaika perustuu työntekijän ja työnantajan väliseen kirjalliseen sopimukseen, jossa on sovittava viikonpäivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa, viikkolevon sijoittamisesta, mahdollisesta kiinteästä työajasta sekä sovellettavasta työajasta joustotyöaikaa koskevan sopimuksen päättymisen jälkeen.
Viikoittainen säännöllinen työaika saa joustotyöajassa olla enintään 40 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työajaksi sanotaan sitä aikaa, jonka työntekijä käyttää työntekoon tai on velvollinen olemaan työpaikalla tai muuten työnantajan käytettävissä.
Lisätyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään säännöllisen työajan ja pisimmän lainmukaisen säännöllisen työajan (8 h) välisenä aikana.
Lisätyötä tehdään työnantajan aloitteesta ja työntekijän suostumuksella. Lisätyöstä on maksettava työntekijälle vähintään säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus.
Työntekijä voi antaa työsopimuksessa suostumuksen lisätyön teettämiseen.
Työehtosopimuksessa saattaa olla määrätty lisätyöstä korotettu korvaus.
Ylityö on työtä, joka tehdään yli lainmukaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän. Ylityöstä sovitaan joka kerta erikseen esimiehen kanssa tai määrätyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan. Ylityöhön ei ole pakko suostua.
Vuorokautista ylityötä on työ, jota tehdään säännöllisen lainmukaisen enimmäistyöajan (8 h) lisäksi vuorokaudessa. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.
Viikoittaista ylityötä on 40 tuntia ylittävä työ, joka ei ole samalla vuorokautista ylityötä. Siitä maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka.
Työehtosopimus saattaa määrittää paremmat viikoittaisen ylityön korvaukset.